latrodectussplaos

Mustaleski (Latrodectus-suvun lajit) terraariossa

Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm
Päivitetty 3/2012

Lyhyesti:

Mustaleskinaaraalla on tunnetusti paha maine. Se on hyvin myrkyllinen, harvoin kuitenkaan tappava. Leski-nimitys tulee siitä, että parittelun jälkeen naaras saattaa syödä koiraan. Näin se turvaa itselleen lisäravintoa, mikä kuluu jälkikasvun tuottamiseen. Yöaktiivinen leski on luonteeltaan arka hämähäkki, eikä pahemmin ole agressiivinen. Vahinko sattuukin yleensä sellaisessa tilanteessa, että hämähäkki tai sen jalka jää puristuksiin esimerkiksi vaatekappaleen ja ihon väliin, ja tällöin se puree. Mustalesket ovat luontaisilla elinseuduillaan oppineet käyttämään hyväksi ihmisten taloja ja muita rakennelmia, joten yhteentörmäyksiä sattuu melko usein. Ne kutovat verkkojaan kuisteille, ikkunalaudoille, autotalleihin jne. Mustalesket ovat kuitenkin hyvin mielenkiintoisia ja niiden puuhasteluja on terraariossa mukava seurata. Leskinaaras elää enintään noin kaksi vuotta. Lajeja on paljon ja niiden värit vaihtelevat suuresti, mutta yleisin väritys on vähän punaista kuviointia muuten mustalla kropalla. Punaiset varoituskuviot saattavat ilmetä pilkkuina ja/tai raitoina. On myös olemassa kokonaan mustia tai ruskeita lajeja ja yksi valkoinenkin laji löytyy, Latrodectus pallidus.

Leskinaaraan verkko näyttää sotkuiselta kalaverkolta, mutta se on kuitenkin tarkkaan suunniteltu ja varsin tehokas pyyntilaite. Verkon ylimmäinen kerros koostuu tukilangoista ja niiden alle leski kutoo ristikkoa. Ristikosta, missä hämähäkki itsekin aikansa viettää, lähtee yksittäisiä lankoja suoraan maahan. Jokaisen maalangan päässä on tahmea pisara. Nämä ovat ansalankoja, joihin saaliseläimet jäävät kiinni. Ansalankoja pitää uusia muutaman päivän välein tai sillon kun on nälkä, sillä lankojen tahmea erite kuivuu ja näin ollen aikanaan menettää tehonsa. Leskellä ei ole paksua silkkiliinaa, kuten esimerkiksi ristihämähäkeillä, vaan saaliinsa se vangitsee tahmealla narumaisella langalla, mikä kovettuu ilmassa nopeasti. Verkko on hämähäkin pieneen kokoon nähden erittäin vahvaa, paljon vahvempaa mitä monilla muilla hämähäkeillä. Suuretkin saaliseläimet kuten esimerkiksi skorpionit tai torakat saattavat jäädä peruuttamattomasti kiinni verkkoon. Leskinaaras luottaa myrkkyynsä ja pureman saanut saaliseläin kuolee yleensä muutamassa minuutissa. Lesket ovat erikoistuneet pyydystämään ryömiviä hyönteisiä maan pinnalta, mutta satunnaiset lentävät hyönteiset voivat myös jäädä verkkoon. Ne saattavat lentää verkon tukirakenteisiin ja tippuvat alaspäin ristikon päälle. Tällöin leski ryömii ristikon alapuolelta ylös ja alkaa paketoimaan saalista.

Ulkomaisilta kasvattajilta ja nettimyyjiltä voi aina välillä saada leskien poikasia edulliseen hintaan, usein noin 5-8 euroa kappaleelta. Hinta ei päätä huimaa ja juuri poikasilla leskiharrastus kannattaakin aloittaa. Myös aikuisia myydään, mutta niistä saa pulittaa yleensä noin 20 euroa ja lisäksi niiden elämä on jo enimmäkseen eletty. Poikasia kannattaa ostaa ainakin 3-5 heti alkuunsa ja sillä parannetaan mahdollisuuksia saada yksi tai useampi naaras, sillä poikasista ei erota sukupuolia. Jos valittua lajia haluaa lisäännyttää, on usein ostettava myöhemmin lisää yksilöitä, koska saman poikueen naaraat aikuistuvat paljon myöhemmin kuin koiraat, mitkä ovat jo tiensä päässä. Lesket, kuten useimmat muutkin hämähäkit elävät lähes koko elämänsä erakkoina. Hedelmöitetty naaras tekee elämänsä aikana lukuisia munasäkkejä ja voi paritella monta kertaa eri koiraiden kanssa.

Terraario ja hoito:

Leski on suhteellisen helppohoitoinen ja asuinhuoneolot kelpaavat sille hyvin, kunhan ilmankosteutta hieman lisätään. Terraksi käy oikeastaan mikä tahansa purkki tai kippo, mutta sen tulee olla kannellinen. Kannen ilmareikien tulee olla pieniä ja niitä saa olla paljon hyvän ilmanvaihdon takaamiseksi. Monet harrastajat käyttävät hyttysverkkoa kantena, mikä ajaa asiansa hyvin. Esimerkiksi lasiset hillopurkit ovat hyviä ja mitä suurempi purkki on, sitä laajempi ja näyttävämpi lesken verkosta tulee. Jos leskeä pidetään vaikka viiden litran smartissa se tekee jo aika suuren verkkorakennelman ansalankoineen. Pohjalle voi laittaa esimerkiksi turvetta, mikä pidetään säännöllisellä kastelulla tasaisen kosteana. Terraan kannattaa laittaa pitkiä oksia ristiin rastiin, sillä ne määräävät verkon muodon ja leski käyttää oksia verkkonsa tukipylväinä. Muutama tekokasvin lehti antaa vähän suojaa. Muuta leski ei sitten terraansa tarvitsekaan.

Purkkia ei kannata sen enempää siivota. Helpoimmalla pääsee kun antaa lesken elää rauhassa ja näin sen verkkokin pysyy ehjänä. Tyhjiin imetyt saaliseläimet se kuitenkin heittää maahan ja ne on syytä napata pinseteillä pois homeen välttämiseksi. Ruokaa voi tarjota kerran viikossa tai harvemmin. Suuren aterian jälkeen leski voi olla syömättä jopa kuukauden pari. Muonaksi kelpaavat kenttä ja kotisirkat, torakat, jauhopukit ja niiden toukat, sekä oikeastaan kaikki kesällä pihalta kerätyt hyönteiset. Leski ei nirsoile vaan syö kaiken mikä jää verkkoon kiinni. Saaliseläimen ei kuitenkaan tarvitse olla suurempi mitä itse hämähäkin, eikä se kuitenkaan jaksa syödä itseään suurempaa saalista kerralla loppuun. Se saa kaiken tarvitsemansa nesteen suoraan ruuasta ja pohja-aineksen pinnalta. Suositeltavaa on kuitenkin satunnaisesti sumuttaa vettä suoraan verkkoon, mistä leski saa juodakseen jos on jano. Vesi ei pilaa verkkoa ja ilmastoidussa purkissa se kuivuu nopeasti.

Poikasia voidaan ihan alussa pitää yhdessä, mutta kun ne ensimmäisen kerran alkavat luoda nahkojaan yksilöiden väliset kokoerot muuttuvat, ja näin ollen isommat ja vahvemmat alkavat syödä pienempiä sisaruksiaan. Pieni poikanen voi kuivua kasaan mikäli ilmankosteus purkissa on liian alhainen. Noin 70-80% on hyvä lukema poikasille. Tämä saavutetaan yleensä ihan vain pohjan kastelulla, jonka seurauksena kosteutta haihtuu ylöspäin luoden sopivat olot poikasille. Parin päivän päästä kotiutumisesta jokaisella leskellä on purkissaan oma verkko ja sen jälkeen niitä voi alkaa syöttää. Jos poikaset hankkii kesäaikaan on muurahaiset hyvää sapuskaa. Niitä on helppo kerätä ja eri kokojakin on mistä valita kun poikaset kasvavat. Talviaikaan banaanikärpäset lienevät helpoin valinta ja niitä saa kotimaastakin sammakkoharrastajilta. Poikaset kannattaa syöttää pari kertaa viikossa. Koiraat alkavat erottua joukosta joidenkin nahanluontien jälkeen, kun taas naaraat vain jatkavat kasvamistaan.

Aikuisten koiraiden hoito on haasteellista, sillä ne lopettavat syömisen eivätkä kudo enää verkkoakaan. Jos hyllystä löytyy aikuinen naaras ja koiras, mitkä ovat noin parisen viikkoa kypsyneet viimeisten nahanluontiensa jälkeen, pääsee kokeilemaan lisäännyttämistä. Koiraan voi varovasti laskea sisään naaraan terraarioon. Se hoksaa nopeasti missä ollaan ja alkaa nykimään verkkoa tietyllä tavalla. Näin se ilmoittaa naaraalle ettei ole saaliseläin. Jos parittelu näyttää onnistuvan voi noin kuukauden päästä odottaa ensimmäistä munasäkkiä. Läpivalaisu taskulampulla yleensä paljastaa onko valkoisessa säkissä paljon munia. Naaras tekee vaistomaisesti munasäkkejä vaikkei koskaan koirasta olisi nähnytkään, joten kärsimätön hoitaja voi halutessaan itse varmistaa asian lampun avulla. Munasäkin voi huoletta jättää emolle, mikä kyllä itse tietää millon poikasten on aika kuoriutua. Se puhkaisee pienen reiän säkkiin ja poikasia alkaa ryömiä ulos jopa sadan kappaleen pesueena. Noin viikon kuluttua tästä voi poikasia alkaa erotella pieniin purkkeihin ja kierto alkaa taas alusta. Vaikkei leskiä haluaisikaan itse kasvattaa, ovat ne ehdottomasti kokeilemisen arvoisia pallohämähäkkejä hauskoine elintapoineen.

Kuvia:

Aikuisen Latrodectus menavodi – naaraan terra. Leski on asustellut tässä jo pitkän aikaa.

Lähikuva ansalangoista,

Aikuinen L. menavodi häärii sirkan kimpussa,

Aikuisikää hipova Latrodectus revivensis,

Komea Latrodectus spec. Laos liekkikuvioineen,

Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *