Hännälliset siimaskorpionit (Uropygid-lajit)

Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm

Lyhyesti:

Nämä siimaskorpionit ovat skorpionilukkien sekä arolukkien tapaan hyvin erikoistuneita ja muinaisia hämähäkkieläimiä. Etummainen jalkapari on muuntunut tuntoherkiksi siimoiksi, joilla eläin tunnustelee maata tai kommunikoi lajikumppaneidensa kanssa. Se käyttää siis vain kuutta jalkaa kävelemiseen, vähän samaan tapaan kuin hyönteisetkin. Takaruumiissa sojottaa pitkä siima, mikä muistuttaa skorpionin häntää. Itse siima on kuitenkin täysin vaaraton ja toimii aistinelimenä siinä missä eturaajatkin.

Siimaskorpioni kuitenkin omaa ikävän puolustautumiskeinon, mikä hoitajankin on syytä muistaa, nimittäin se osaa suihkauttaa raakaa etikkahappoa, muurahaishappoa tai klooria (riippuen lajista) peräpäästään. Iholla happo kirvelee ikävästi, mutta juoksevalla vedellä sen saa pois. Silmiin tai vaikka suuhun joutuessaan happo voi saada aikaa pahan reaktion. Keino on tehokas petoja vastaan ja eläin osaa tähdätä ammuksensa yleensä suoraan hyökkääjän naamaan. Suojalasit ovat siis paikallaan. Pedipalpit taas ovat muuntuneet saksiksi, joilla saalis nujerretaan. Saksen suurin piikki omaa nivelen, joten piikki taipuu sisäänpäin. Näin varmistuu että kiinni saatu saalis ei varmasti pakene. Pienet silmät sijaitsevat suuosien yläpuolella, mutta näkö on heikko ja erottaa pääasiassa valon pimeydestä.

Siimaskorpionit ovat yöeläimiä ja päivisin ne lymyilevät lahopuiden alla tai maakoloissaan. Hännälliset siimaskorpionit ovat kaivajia, eikä niitä terraariossakaan kovin usein näe. Saalistus ja kumppanin etsintä kuitenkin tapahtuu pinnalla, jolloin niitä pääsee näkemään lampunvalossa. Suurin osa lajeista elää trooppisten metsien pohjalla lehtikarikkeen seassa. On myös aavikkotyyppisiä lajeja, kuten markkinoilla suosittu jättisiimaskorpioni, Mastigoproctus giganteus. Se on myös hyvin kookas, jopa 8 cm:n mittainen (ilman häntää). Trooppiset lajit ovat tätä pienempiä. Koska elinympäristö voi vaihdella näinkin paljon, on syytä selvittää ostotilanteessa mistä laji on kotoisin. Näin tietää tekeekö sille kuivemman vai viidakkotyyppisen terraarion.

Erilaisia siimaskorpioneja myydään ulkomailla nettikaupoissa ja ne maksavat yleensä noin 15-20 euroa. Poikaset ja nuoret usein vähemmän mitä aikuiset. Lajit ovat melko helppoja eivätkä vaadi hoitajaltaan juuri muuta kuin terraarion säännöllistä seurantaa. Siimaskorpioni elää 3-4 vuotta ja naaraat yleensä saavuttavat neljän vuoden maksimi-iän.

Terraario ja hoito :

Tärkein asia terraariossa on sen riittävä koko sekä pohja-aines. Siimaskorpionit ovat erakkoja eikä niitä kannata pitää yhdessä, sillä heikommat usein menehtyvät. Yhdelle eläimelle riittää noin 40L vetoinen terraario. Pienemmässä voi tulla turhan ahdasta kun aletaan käytäviä kaivaa. Pohjan syvyys on tärkeää. Syvyyttä saadaan laittamalla pohjamateriaalia vähintään 10-15 cm:n paksuinen kerros. Aavikkolajeilla puolet turvetta ja puolet hiekkaa tarjoaa hyvän pohjan. Trooppisille lajeille voidaan laittaa pelkkää turvetta, sekä puunlehtiä pinnalle.

Pohja pidetään kastelemalla aina kosteana, riippumatta mistä laji on kotoisin. Korkki tai joku muu kupera kaarna maan päällä on aina hyvä olla terraariossa. Eläin voi sen alla lymyillä jos se haluaa pysytellä pinnalla. Muovinen pullonkorkki toimii vesikuppina jos eläin haluaa yöllä tulla juomaan. Terra ei muuta sisustusta sitten tarvitsekaan. Kasveja ja oksia yms. saa toki laittaa omaa silmää miellyttämään. Valaisin ei ole pakollinen mutta silti suositeltava. Vaikka siimaskorpioni ei valoa tarvitse, valaisinkoppa nostaa lämmön huoneenlämpöä korkeammaksi päiväsaikaan. Lisäksi jos terrassa on eläviä kasveja ne luonnollisesti tarvitsevat lisävaloa.

Terraario on hyvä ilmastoida kunnolla käyttämällä hienosilmäistä verkkoa tai reikäpeltiä. Kiipeily lasia pitkin ei onnistu, mutta kannen on hyvä olla pakotiivis pelkästään saaliseläinten takia. Saaliiksi kelpaavat monenmoiset ötökät. Toisin kuin skorpionilukit, hännälliset lajit eivät ole kovinkaan nirsoja, vaan syövät mitä milloinkin saavat kiinni. Kesällä ruokaeläimet voi halutessaan kerätä pihalta, mutta lähestulkoon kaikki kasvatetut hyönteiset kelpaavat. Torakat, sirkat, jauhopukit ja niiden toukat jne. Nälkäinen yksilö nappaa ötökän suoraan pinseteistä ja voi syödä päivälläkin.

Siimaskorpionit voivat myös paastota jopa kuukausia putkeen, eikä siitä tarvitse huolestua. Yksi tai pari saalista muutaman viikon välein on sopiva. Siimaskorpionit tosin eivät syö kovin säännöllisesti. Eläin voi syödä vaikka 4-6 torakkaa ja sitten hävitä maanalaisiin käytäviinsä kuukausiksi. Esiin pinnalle tullaan taas kun nälkä yllättää.

Terraario on hyvä siivota ja koko pohja vaihtaa vähintään kahden vuoden välein. Vanhassa pohjassa punkit sekä homeet voivat alkaa viihtyä. Kummastakaan ei ole pienessä määrin haittaa. Operaation aikana pidetään suojalasit tai aurinkolasit päässä, ettei happosuihku osu silmiin. Eläintä voi käsitellä ja siirrellä ihan paljain käsin, mikäli ei ole hapoille erityisen allerginen. Rauhallisella käsittelyllä saatetaan myös välttää koko puolustautuminen. Siimaskorpioni ei pure eikä nipistä mikäli se saa vapaasti liikkua kädellä.

Kuvat:


Aikuinen Mastigoproctus giganteus kaivaa käytävää kukkaruukun alle. Kaikki ei aina suju kuten hoitaja on suunnitellut ja turpeet laitetaankin nyt vesikuppiin.


Naaras munineen maan alla. Useita yksilöitä omistava voi päästä kokeilemaan lisäännyttämistä kotona. Koiras siirretään naaraan terraarioon parittelemaan ja pian tämän jälkeen ilmestyy munasäkki naaraan takaruumiin alle. Monilla lajeilla sukupuolien erottaminen voi olla aivopähkinä. Mastigoproctus giganteus -lajilla koiraan saksissa on kynsien päissä naaraan tarttumiseen tarkoitetut pyöreät levyt, mitkä toimivat hyvänä tunnusmerkkinä.


Poikaset kapuavat heti kuoriuduttuaan emonsa ympärille. Vasta ensimmäisen nahanluontinsa jälkeen ne ovat valmiita aloittamaan oman elämänsä. Poikasia voi olla yli 30 ja naaras voi saada lisää poikueita elämänsä aikana. Jokainen uusi poikue vaatii kuitenkin uuden parittelun.


Ensimmäinen nahanluonti on suoritettu, mutta poikaset hakevat vielä hetken aikaa turvaa toisistaan.


Pieni poikanen on kuin emonsa miniklooni.


Aikuinen naaras on saanut torakan saaliikseen. Syömistä pääsee harvimmin näkemään, sillä se tapahtuu yleensä piilossa uteliailta silmiltä.


Esimerkkiterraario jättisiimaskorpionille. Etulasia vasten on aseteltu korkkipuuta siten, että asukin esitehty käytävä näkyy lasin läpi. Näin arkaa eläintä voi päästä seuraamaan iltaisin hieman tavallista useammin.

Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm
hakan.soderholm3 ( at ) luukku.com

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *