Jättijuoksujalkaiset

Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm
Päivitetty 3/2012

Lyhyesti:

Tuhatjalkaiset jaetaan kahteen ryhmään, juoksujalkaisiin ja kaksoisjalkaisiin. Kaksoisjalkaiset ovat hitaita ja rauhallisia kasvinsyöjiä. Ne sopivat hyvin lemmikeiksi, ja ovat myös melko suosittuja, varsinkin lasten ja nuorten keskuudessa. Trooppiset juoksujalkaiset ovat kuitenkin jotain aivan muuta… Jättijuoksujalkaiset ovat hurjimpia selkärangattomia, mitä terraariossa voidaan pitää, eivätkä missään nimessä sovi aloittelevalle harrastajalle. Kokeneetkin harrastajat voivat saada kylmiä väreitä.

Jättijuoksujalkainen on suuri, nopea, agressiivinen ja myrkyllinen. Se pääsee helposti karkuun jos terraario on vääränlainen. Se ei myöskään epäröi purra ja tekee sen jos siihen käydään kiinni. Nopean hermostonsa ansiosta se reagoi tehokkaasti vaaran uhatessa tai saalistaessaan. Vaikka netissä näkeekin käsittelykuvia, niin tätä eläintä ei saisi paljain käsin kosketella ollenkaan. Puremaa ei pidetä tappavana, mutta vähintään erittäin tuskallisena. Tunnetuin ja samalla suosituin suku lienee Scolopendra-suku. Tämän suvun lajit ovat suuria ja värikkäitä. Suuren kokonsa ansiosta ne voivat pyydystää monenmoista syötävää. Linnut, hiiret, liskot ja pienet käärmeetkin ovat ruokaa siinä missä selkärangattomat. Suurimmat lajit pyydystävät jopa lepakoita ja vierailevat vähän väliä lepakkoluolissa. Taitavimmat pyydystävät saaliinsa suoraan ilmasta.

Jättijuoksujalkainen on mielenkiintoinen lemmikki ja se voi elää jopa 10 vuotta. Saatavuus on melko hyvä, joskin lajivalikoima on usein keskittynyt pariin kolmeen lajiin kerrallaan. Nettikaupat, varsinkin ulkomaiset, saattavat välillä tarjota useita eri lajeja samaan aikaan. Hinnat vähän vaihtelevat, mutta yleisesti ottaen noin 20-40 euroa kappale. Vähän harvinaisemmat lajit voivat maksaa 40-60 euroa kappaleelta. Silloin tällöin juoksujalkaiset saadaan lisääntymään, kuten niin monet muutkin terraariossa pidettävät ötökät. Näin voi yllättäen olla tarjolla edullisia poikasia.

Terraario ja hoito:

Kaiken perusta on toimiva vankila. Jos juoksujalkainen saa leukansa johonkin reikään tai rakoon, niin silloin se todennäköisesti pääsee livahtamaan karkuun. Esimerkiksi pehmeä karkkirasia on helppo purra rikki. Jos terraario on pystysuoraa lasia tai muovia ja tarpeeksi korkea, niin silloin eläin ei pakene. Pystysuuntaista seinäpintaa pitää olla yli eläimen oman pituuden, sillä se osaa taitavasti nostaa itsensä pystyyn käyttäen takajalkojaan. Akvaariot yms. ovat huonoja kun kulmissa on silikonia, niin sitä pitkin on helppo kiivetä ylös ja peitinlasin alta pääsee karkuun. Monet kasvattajat suosivatkin esimerkiksi korkeita Smart-rasioita, tai muita samantyyppisiä säilytyslaatikoita, joita saa tavarataloista. Niiden muovi on kovaa ja kun ilmarei’istä tehdään porakoneella sopivan pieniä, ei ongelmia pitäisi tulla. Alkaen 15 litran smartti, tai suurempi on hyvä terraario.

Hyvä pohjamateriaali on turve, johon voi sekoittaa mukaan hiekkaa. Pohjaa kannattaa tehdä reilusti, mielellään vähintään 15 cm:n paksuinen kerros. Juoksujalkaiset ovat kaivajia. Ne mylläävät ja viettävät suurimman osan ajastaan maan alla. Öiseen aikaan ne tulevat usein pinnalle. Pohja-aines on hyvä pitää tasaisen kosteana kastelemalla sitä säännöllisesti. Joskus juoksujalkaisissa voi kuitenkin esiintyä punkkeja, jotka tosin harvemmin ovat loisivaa tyyppiä. Punkit pitävät kosteudesta ja yleensä vapaamatkustavat eläimen jaokkeiden väleissä. Ne syövät saaliseläinten tähteitä ja voivat joskus lisääntyä räjähdysmäisesti. Perusteellinen siivous ja uuden pohjan kuivana pitäminen aikanaan tappaa punkit. Tällöin pitää kuitenkin muistaa vesikuppi, josta potilas saa riittävästi juodakseen kun muuta kosteutta ei kerran ole.

Pohjamateriaalin lisäksi terraarioon voi laittaa puuta, esimerkiksi korkkia. Se antaa hyvän suojapaikan päivän ajaksi, mikäli eläin haluaa pysytellä pinnalla. Myös nahanluonti saattaa tapahtua puunpalan alla. Sitä pääsee harvoin näkemään ja juoksujalkaisella on tapana syödä pois vanha nahka. Pohja-aineksen ja korkin lisäksi terraan voi laittaa tekokasveja sekä pihalta kerättyjä puunlehtiä. Ne antavat suojaa ja näin terra alkaa muistuttaa metsänpohjaa, missä eläin luonnostaankin asustaa. Pientä vesikuppia voidaan käyttää, mutta myös sumutettu vesi kelpaa, mikäli sitä muistaa riittävän usein antaa. Eläin juo mielellään vesipisaroita suoraan terraarion seinistä. Vesikupin voi puhdistaa ja veden voi vaihtaa noin kerran viikossa. Pari kertaa vuodessa olisi suotavaa vaihtaa koko pohja-aines uuteen ja silloin terraarion voi myös pestä. Pilaantuva ja vanha pohja kerää jätteitä, mikä taas voi johtaa homeen ilmestymiseen. Pitkät pihdit kuten käärmepihdit on hyvä hankinta, sillä niillä eläimen saa napattua mehukannuun puhdistustöiden ajaksi.

Juoksujalkaista voi yrittää syöttää aina kun se oleilee pinnan tuntumassa. Sirkka tai torakka kelpaa hyvin. Eläin voi joskus paastota parikin kuukautta, eikä siitä kannata huolestua. Sitä ei siis tarvitse syöttää kovin säännöllisesti. Se voi syödä kerralla pari suurehkoa sirkkaa, torakan, hiiren tai hiiren pinkin, jonka jälkeen se vetäytyy puupalan alle tai sukeltaa tyytyväisenä takaisin pohjamateriaalin sekaan. Hyönteisravintoa se kuitenkin saalistaa jopa kerran viikossa, riippuen luonnollisesti saaliseläimen koosta. Poikaset ja nuoret yksilöt syövät useammin mitä täysikasvuiset. Pieniä poikasia voi pitää yhdessä, mutta vanhetessaan juoksujalkaisista tulee yksineläjiä, eikä niitä sen vuoksi kannata pitää kuin yksi per terraario, vaikka elintilaa olisikin paljon. Kohtaamiset voivat muuttua taisteluiksi ja häviäjä voi päästä hengestään. Kaikenkaikkiaan jättijuoksujalkaiset ovat hieman pelottomammille terraarioharrastajille mielenkiintoista seurattavaa kunhan vain muistaa, että varovaisuus ja rauhallisuus pätee tässäkin, kuten monissa muissakin myrkyllisissä lemmikkieläimissä.

Kuvia:

S. subspinipes on kaunis laji,

Samainen yksilö juomassa,

Ruokaileva Scolo rauhoittuu hetkeksi ja tällöin sitä voi rauhassa ihmetellä. Kuvan S. subspinipes on rukoilijasirkkalounaalla,

Scolopendra heros. Tämä laji elää kuivilla paikoilla, mm. aavikoilla. Kuvan yksilö on vasta nuori.

S. heros’in terra. Tämä 8 litranen smartti on vain väliaikainen koti nuorelle scololle. Sillä ei vielä ole voimaa paeta tästä rasiasta, mutta sekin aika koittaa vielä.

Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *