Kaivajahämähäkit (Trapdoor-hämähäkit)

Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm
Päivitetty 3/2012

Lyhyesti:

Mm. Ctenizidae ja Barychelidae heimojen hämähäkkejä kutsutaan kaivajahämähäkeiksi, tai kuten ulkomailla osuvasti ”trapdooreiksi”. Nimi viittaa hämähäkin tapaan kaivaa kansiluukulla varustettu maanalainen käytävä, jossa se voi elää jopa yli 10 vuotta, eli käytännössä koko elämänsä. Nämä hämähäkit eivät ole kovin suuria, joskin paljon suurempia mitä kotimaiset hämähäkkimme. Aikuinen yksilö on raajoineen noin 5-7 cm:n mittainen. Kaivajahämähäkkejä elää kaikissa maanosissa. Niitä elää lähinnä kuivilla ja kuumilla alueilla, kuten ruohostomailla sekä puoliaavikoilla. Jotkin lajit elävät myös sademetsissä.

Kaivajahämähäkkejä on aika harvoin kaupan. Niitä näkee aina välillä ulkomaisten myyjien nettikaupoissa, yleensä kuitenkin vain 1-3 lajia on tarjolla samaan aikaan. Kookkaat yksilöt lienevät luonnosta pyydettyjä. Eläin joka pysyy aina paikallaan on helppo kerätä, kunhan vain ensin löytää hyvin naamioidut pesäkolot maastosta. Onneksi lajeja kuitenkin saadaan aina välillä lisäännytettyä terraario-oloissa, mikä taas kasvattaa vankeudessa syntyvien hämähäkkien myyntiä. Kaivajia ei pidetä kovinkaan myrkyllisinä, mutta varovaisuus kannattaa aina.

Heti itsenäistyttyään, nuori kaivaja tekee oman kotikolonsa. Se kaivaa yleensä pystysuoran käytävän, jolla voi aikanaan olla syvyyttä jopa metrin verran, usein kuitenkin noin 30-50 cm. Hämähäkki eristää käytävän seinät seitillään, jolloin käytävästä tulee vesitiivis. Lopuksi se tekee pyöreän kansiluukun, jonka se naamioi lehdillä, risuilla ym. pikkuesineillä. Kansiluukussa on verkkosarana mikä toimii roskiksen tavoin, eli hämähäkki voi nostaa kantta ylös ja laskea alas. Jotkin lajit kutovat ansalankoja käytävän ulkopuolelle, joihin saaliseläimet törmäävät. Näin pedon on helpompi arvioida, missä saalis tarkalleenottaen liikuskelee. Näin käyttäytyvät mm. Liphistius-suvun lajit, joita pidetään kaikkein alkukantaisimpina hämähäkkeinä, johtuen niiden ruumiiden kovasta kuoresta ja jaokkeista. Jotkin lajit tekevät myös siten, että korvaavat ansalangat heinänkorsilla tai oksilla, mitkä ankkuroidaan kiinni seitillä. Tämänkaltainen ratkaisu voi olla hämähäkille myös kohtalokas, sillä esimerkiksi loispistiäiset osaavat paikantaa tällaisen asumuksen.

Häirittynä kaivajahämähäkki tarttuu leuoillaan kiinni kansiluukusta ja vetää sen tiukasti kiinni. Kuivien alueiden lajit vetäytyvät käytävän pohjalle kuuman päivän ajaksi. Kun ilta koittaa, tulee hämähäkki kannen alle vaanimaan ohikulkevaa saalista. Kun kaivaja aistii saaliin, se nostaa polvillaan kansiluukkua hieman auki. Näin kaivaja selvittää, onko saalis mahdollisesti iskuetäisyydellä ja jos on, se valmistautuu iskemään. Pyynti tapahtuu salamannopeasti ja heti kun saalis on leuoissa, vetäytyy hämähäkki takaisin koloonsa saalis mukanaan. Hidastettu videokuva paljastaa tarkemmin, mitä kaikkea pyynnissä oikein tapahtuukaan. Kaivajan ruokavalio koostuu pääasiassa ryömivistä hyönteisistä, kuten kovakuoriaisista, juoksujalkaisista, muurahaisista jne. Kookas naaras voi napata myös pienen liskon tai sammakon. Suuri saaliseläin riittää hämähäkille useiksi kuukausiksi.

Aikuistuttuaan koiras hylkää asumuksensa ja lähtee viimeiselle matkalleen etsimään naarasta. Naaras taas saattaa elää koko elämänsä samassa kolossa, jos paikka on otollinen ja saalista riittää. Nämä hämähäkit ovat enemmän tai vähemmän agressiivisia ja äkkipikaisia, varsinkin esiinkaivettuina, ja siksi niitä ei kannata käsitellä ilman apuvälineitä. Kaivajahämähäkit ovat elintavoiltaan erittäin mielenkiintoisia ja ne pärjäävät hyvin myös terraario-oloissa. Ne näyttäytyvät aika harvoin ja lähinnä silloin, kun ovat nälissään. Saalistus keskittyy yön tunneille. Jos omasta lemmikkikokoelmastasi puuttuu jokin omalaatuinen ja erikoinen hämähäkki, niin kaivajahämähäkki on juuri sitä. Hyvällä hoidolla naaraspuolisesta kaivajasta saa itselleen mielenkiintoisen ja pitkäikäisen hoidokin.

Terraario ja hoito:

Terraarion syvyys on tärkeää, jotta hämähäkki voi kaivaa itselleen oikeantyyppisen käytävän. Matalassa terraariossa hämähäkki kyllä tekee käytävän, mutta usein vaakatasoon, mikä poikkeaa sen luonnollisesta käytävätyypistä. Korkeat lasiset kukkamaljakot sopivat hyvin terraarioiksi. Maljakon päälle on hyvä laittaa jonkinlainen hyvin ilmastoitu kansi, vaikka rautaverkkokansi, mikäli kyse on kiipeilytaidon omaavasta lajista (esim. Barychelidae-lajit).

Pohja-aineksena kannattaa käyttää lannoittamatonta turvetta, mitä saa puutarhamyymälöistä. Turpeeseen tulee lisätä paljon hiekkaa. Kostea turvehiekkaseos kannattaa painaa melko tiukasti terraarioon, sillä kuivuva turve painuu kasaan, eikä sitä jälkeenpäin voi enää lisätä olemassa olevan käytävän kansiluukun takia. Turvetta pitää myös välillä kastella, jolloin terraario toimii luonnonmukaisesti, eli pinnalla on lopuksi kuivaa ja käytävän pohjalla on kosteaa. Pinnalle kannattaa laittaa havunneulasia, oksanpaloja ja pieniä lehtiä. Näin hämähäkki voi naamioida kansiluukkunsa ja tehdä omia ansavirityksiään oksanpätkistä sekä neulasista. Puunlehdet kelpaavat joskus luukkuoven katon koristeiksi ja ne hämähäkki kiinnittää seitillään.

Alussa kannattaa seurata tarkkaan, että hämähäkki tekee itselleen käytävän, sillä se saattaa vierastaa uutta kotiaan. Etenkin vanhat yksilöt voivat käyttäytyä näin. Tällöin ne jäävät usein nurkkaan ihmettelemään, toisinaan pitkäksikin aikaa. Hämähäkille voi kuitenkin osoittaa jo valmiiksi aloitetun käytävän, mikä tehdään helposti esimerkiksi siten, että puurokauhan varsi työnnetään turpeen läpi pohjaan saakka. Muutama pyöräytys ja kauhanvarsi ylös. Yöllä hämähäkki huomaa helpon käytävänalun ja usein myös kelpuuttaa sen uudeksi, pysyväksi kodikseen. Mikäli terraario pitää kuitenkin joskus puhdistaa ja maa-aines vaihtaa, esimerkiksi punkki-invaasion takia, tai muuten vain suurempaan, olisi suotavaa koittaa säilyttää ehjänä hämähäkin käytävä. Näin vältetään turhaa stressiä ja sitä, vierastaako hämähäkki taas uutta kotiaan. Puhdistustöissä turve yleensä lähtee yhtenä palana lasimaljasta pois ja jos hoitaja tietää käytävän muodon ja sijainnin, voi turvetta ottaa käytävän ympäriltä varovasti pois. Ei kuitenkaan kaikkea. Näin koko seittiputkilo saadaan ehjänä eteenpäin puhdistettuun, tai kokonaan uuteen terraarioon.

Vesikuppi on terraariossa melko turha, sillä arka hämähäkki tuskin poistuu kolostaan juomaan. Sen sijaan satunnainen kansiluukun päälle sumutettu vesi kyllä maistuu. Sumutus on hyvä hoitaa myöhään illalla, kun hämähäkki muutenkin alkaa olla aktiivinen. Lämpötila saisi päivällä olla yli 25C astetta, jopa 30-35C varsinkin kuivien maiden lajeilla. Öisin normaali huonelämpö on sopiva. Kannattaa viimeistään hämähäkin saatuaan selvittää, mistäpäin se on kotoisin, että osaa paremmin asettaa oikeat lämpötilat. Monesti lajeja myydään ilman tieteellisiä nimiä, esim. ”Silver trapdoor, Red trapdoor” jne, jolloin kannattaa kysyä asiasta suoraan myyjältä. Lämmönlähde tulee olla terraarion päällä, kuten kuuma aurinko luonnossakin. Hehkulamppu tai vastaava lämmin spotti käy hyvin, ja sen voi asettaa noin 30 cm:n päähän turpeen pinnasta. Näin eläin voi halutessaan lämmitellä luukkunsa alla, tai mennä syvemmälle käytäväänsä jos lämpö ei miellytä. Trooppiset lajit eivät lämpöspotteja tarvitse, sillä ne asustelevat metsien pohjakerroksissa puiden varjojen seassa.

Hämähäkkiä voi yrittää syöttää noin kerran viikossa kunnes se viimein syö. Tämän jälkeen se voi olla kuukauden tai parikin ilman saalista. Odottava elämäntyyli on tehnyt kaivajahämähäkeistä hyviä paastoamaan ja aikuinen naaras ei juuri energiaa tuhlaa kolossaan elellen. Poikaset ja nuoret tarvitsevat kuitenkin hieman säännöllisempää ruokintaa, eivätkä mielellään pidä kuukausien taukoja. Ruokaa olisi hyvä tarjota vain myöhään illalla kun valot on sammutettu. Nälissään oleva yksilö nappaa saaliin kyllä päivälläkin. Terraario-oloissa erilaiset sirkat ovat osoittautuneet parhaimmiksi ruokaeläimiksi, sillä ne eivät kaivaudu maahan, kuten esimerkiksi jauhomadot ja torakat. Hämähäkki ei lähde kaivamaan saalista esiin, vaan nappaa sen ainoastaan pinnalta. Kesällä voidaan antaa myös pihalta kerättyjä hyönteisiä ja hämähäkkejä. Kun oikeanlainen terraario sekä sen olosuhteet ovat kohdallaan, on kaivajahämähäkki oikeastaan hyvin helppohoitoinen lemmikkihämähäkki. Se sopii lomailijalle paastoavan elämantapansa ansiosta, kokeneelle harrastajalle mielenkiintoisuutensa vuoksi, sekä myös nuorelle tai aloittelevalle harrastajalle helppoutensa takia.

Kuvia:

Pidän omia trapdoorejani tällaisissa lasisissa astioissa. Lasikannen välissä on pieniä muovikiiloja sen takia, että ilmanvaihto toimisi kunnolla. Kuvan terrassa on turvetta noin 20 cm:n kerros ja hämähäkin käytävä ylettyy pohjaan saakka. Pinnalla on ”metsää”, eli kaikenlaisia neulasia ja kaarnan paloja.

Kansiluukku ja sen verkkosarana.

Puolustautumista. Jos tämä ei auta niin kaivaja vetää kannen tiukasti kiinni.

Gorgyrella on häirittynä agressiivinen. Se on esiinkaivettuna kuitenkin hyvin kömpelö, eikä osaa hyppiä tai kiivetä sileitä pintoja pitkin. Se on kuitenkin innokas puremaan.

Barychelidae-heimon edustaja. Tällä tuntemattomalla lajilla on kaunis hopeinen hohto. Lisäksi jalkojen alapinnat hohtavat sateenkaaren väreissä. Laji on viime vuosina yleistynyt markkinoilla. Toisin kuin Gorgyrella, tämä trapdoor osaa kiivetä lasia pitkin. Se kannattaa ottaa huomioon jos eläintä joutuu siirtelemään. Kuvan naaras on minulla paritellutkin, mutta ei ollut vielä sukukypsä, joten en päässyt kokeilemaan poikasten kasvatusta.

Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *